Hollanti kiristi kasinoverotusta: Miten kävi?

Hollanti teki juuri sen, mitä Suomi on aikeissa tehdä: nosti kasinoveroa rajusti ja lupasi valtiolle kasan lisää rahaa. Lopputulos julkaistiin kesäkuussa 2026 Hollannin valtiovarainministeriön ja peliviranomaisen (Kansspelautoriteit) yhteisraportissa. Numerot ovat niin karut, että jokaisen suomalaisen päättäjän pitäisi lukea ne ennen kuin lisenssimarkkinamme avautuu heinäkuussa 2027.

Lyhyt versio: vero nousi, tuotot eivät. Ja se osa raportista, jossa väitetään kanavoinnin pysyneen kutakuinkin ennallaan, ei kestä lähempää tarkastelua.

Mitä Hollanti teki

Hollanti korotti kansspelbelasting-veroaan kahdessa vaiheessa. Vero oli 30,5 prosenttia, ja se nousi ensin 34,2 prosenttiin (1.1.2025) ja sitten 37,8 prosenttiin (1.1.2026). Vero lasketaan bruttopelituloksesta, eli pelaajien häviöistä operaattorin jälkeen — sama pohja, jolle Suomenkin arpajaisvero rakentuu.

Tavoite oli yksinkertainen: lisää rahaa valtiolle. Hallitus laski saavansa korotuksesta 108 miljoonaa euroa lisätuloja vuonna 2025 ja 216 miljoonaa euroa vuonna 2026.

Näin ei kuitenkaan käynyt…

Mitä todella tapahtui

Verotulot vuonna 2025 olivat 1 036 miljoonaa euroa. Vuonna 2024 ne olivat 1 034 miljoonaa euroa.

Erotus on kaksi miljoonaa euroa. Tavoite oli 108 miljoonaa. Toteuma oli alle kaksi prosenttia luvatusta.

Eikä 2026 näytä paremmalta: ennuste lupaa enää 57 miljoonaa euroa yli vuoden 2024 tason — siis neljänneksen siitä, mitä alun perin luvattiin.

Miten on mahdollista, että veroprosentti nousee seitsemän prosenttiyksikköä ja tuotto ei käytännössä liiku? Vastaus on veropohjassa. Kun veroa kiristetään, operaattorit eivät vain niele kustannusta. Ne leikkaavat takaisin: huonommat kertoimet, matalammat palautusprosentit, niukemmat bonukset. Pelaajalle tarjottava tuote heikkenee. Ja kun tuote heikkenee, osa rahasta lähtee muualle. Veropohja kutistuu, ja kutistunut pohja syö korkeamman prosentin hyödystä.

Hollannin viranomainen myöntää tämän itse, vaikkakin varovasti: veropohja laski, ”mahdollisesti osittain juuri veronkorotuksen seurauksena”. Raportin oma laskennallinen malli arvioi, että pelkän veronkorotuksen eristetty vaikutus olisi +83 miljoonaa euroa vuonna 2025 — mutta veropohjan supistuminen söi siitä jo 33 miljoonaa pois. Vuonna 2026 supistuminen syö arviolta 90 miljoonaa. Toisin sanoen: mitä kovemmin kiristät, sitä enemmän omasta tavoitteestasi katoaa ilmaan.

Ja sitten se kanavointiväite

Tästä pääsemmekin siihen kohtaan, jota kannattaa katsoa epäluuloisesti.

Useat alan uutiset tiivistivät raportin niin, että online-markkina pysyi ”suhteellisen vakaana” eikä veronkorotus juuri vaikuttanut kanavointiin — siis siihen, kuinka suuri osa pelaamisesta tapahtuu valvotuilla, lisensoiduilla sivustoilla. Tämä on se viesti, jonka viranomainen haluaa sinun ottavan mukaasi.

Ongelma: raportin oma data ei riitä tukemaan väitettä. Ei alkuunkaan.

Katsotaan, mihin se ”kanavointi pysyi vakaana” oikeasti perustuu.

Pelaajaperusteinen luku tulee GfK:n kuluttajapaneelista. Paneelissa on noin 6 000 henkilöä — joista vain noin 300 on pelaajia. Raportti varoittaa itse, että näin pienestä otoksesta ei voi luotettavasti yleistää koko väestöön. Silti juuri tästä otoksesta vedetään koko maan kanavointiaste.

Rahamääräinen luku on vielä hatarampi. Se perustuu Google Adsin hakuvolyymiin. Ja tässä tulee paras kohta: viranomainen joutui poistamaan kolme toimijaa datasta, koska epäili näiden manipuloivan hakuvolyymiään keinotekoisesti. Kun mittarisi on niin sotkuinen, että joudut käsin editoimaan siitä kolmannekset pois ennen kuin se kelpaa, et ole mittaamassa todellisuutta kovin tarkasti.

Ja mitä raportti sitten näillä mittareilla löytää? Ei vakautta. Lasku. Pelaajaperusteinen kanavointi on 91 tai 95 prosenttia laskentatavasta riippuen, ja raportti myöntää sen ”näyttävän hieman laskeneen veronkorotuksen jälkeen”. Rahamääräinen kanavointi ”laskee jo jonkin aikaa”. Viranomainen ei siis väitä, että kanavointi pysyi vakaana — se väittää, ettei laskua voi varmasti syyttää verosta, koska samaan aikaan tapahtui muutakin. Se on aivan eri väite, ja paljon heikompi.

Mitä hakukäyttäytyminen kertoo

Me Rehtipelissä seuraamme työksemme sitä, mitä ihmiset hakukoneista etsivät. Ja siellä näkyy jotain, mitä Hollannin 300 hengen paneeli ei tavoita.

Hakutermi ”casino zonder cruks” — eli nettikasinot ilman Cruks-rekisteriä, käytännössä Hollannin lisenssijärjestelmän ja peliestojen ulkopuolinen sivusto — on kasvanut rajusti. Kuukausittainen hakuvolyymi on noin 23 000, ja käyrä on noussut jyrkästi viime vuosina.

Avainsanan vaikeusaste on 77 (”super hard”) ja kärkikymmenikköön pääsy vaatii arviolta 291 viittaavaa verkkotunnusta. Sellaista kilpailua ei synny termin ympärille, ellei takana ole isoa ja kasvavaa kysyntää. Ihmiset eivät hae tuotetta, jota he eivät halua. Myös volyymi kasinoille ilman lisenssiä on ollut vahvassa nousussa.

Ollaan tässä rehellisiä siitä, mitä tämä todistaa ja mitä ei. Hakuvolyymin kasvu ei yksin todista, että kanavointiaste on romahtanut — periaatteessa laillinenkin markkina voi kasvaa rinnalla. Mutta se kertoo kiistatta yhden asian: kysyntä lisenssijärjestelmän ulkopuolisille sivustoille on selvässä kasvussa. Ja kun viranomaisen oma signaali laillisen markkinan puolelta on niin heikko, että se nojaa 300 pelaajaan ja manipuloituun hakudataan, ulkoinen mittari, joka osoittaa toiseen suuntaan, on otettava vakavasti. Vähintään se riittää kaatamaan väitteen, että mitään ei tapahtunut. Jokin tapahtui — ja se jokin näkyy hakupalkissa.

Miksi tämä on Suomelle varoitus

Tässä kohtaa suomalaisen lukijan kannattaa istua suorassa, koska Suomi on astumassa täsmälleen samaan suuntaan — paikoin pidemmälle.

Suomen lisenssimarkkina avautuu 1.7.2027. Samalla:

• Arpajaisvero nousee 12 prosentista 22 prosenttiin bruttopelituloksesta. Se ei ole korotus, se on lähes kaksinkertaistus — selvästi jyrkempi suhteellinen kiristys kuin Hollannin 30,5:stä 37,8:aan.
• Tervetuliaisbonukset kielletään kokonaan. Bonuksia saa tarjota vain nykyasiakkaille, rajoitetusti, kierrätysvaatimus enintään 5x.
• Markkinointia rajoitetaan voimakkaasti, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja vaikuttajien osalta.

Jokainen näistä kolmesta heikentää sitä, mitä lisensoitu operaattori voi pelaajalle tarjota. Korkeampi vero leikkaa kertoimia ja palautusprosentteja. Bonuskielto poistaa kokonaan sen porkkanan, jolla uusi pelaaja yleensä houkutellaan valvotulle sivustolle. Mainontarajoitus tarkoittaa, että vaikka laillinen tarjonta olisi hyvää, pelaaja ei välttämättä edes löydä sitä.

Ja mihin Suomi tähtää? Valtiovarainministeriön oma arvio on, että lisenssimalli kanavoisi 60–70 prosenttia nettipelaamisesta valvottuun järjestelmään muutaman vuoden kuluessa. Pysähdytään tähän hetkeksi. Hollanti, jota nyt pidetään varoittavana esimerkkinä, raportoi 91–95 prosentin kanavoinnista — ja sielläkin se on laskussa. Suomi asettaa tavoitteekseen luvun, joka on jo lähtökohtaisesti 20–30 prosenttiyksikköä Hollannin nykytasoa matalampi. Se tarkoittaa, että lähes joka kolmas pelattu euro jää suunnitelman mukaankin valvonnan ulkopuolelle.

Ja tämä on se optimistinen arvio. Hollannin oppitunti on, että kun tarjontaa kiristetään liikaa, toteuma jää tavoitteesta — eikä vähän.

Looginen ketju, jota kukaan ei kumoa

Mekaniikka ei ole monimutkainen, ja se toistuu maasta toiseen:

Verotus kiristyy. Operaattorin marginaali kapenee. Operaattori siirtää kustannuksen pelaajalle: huonommat kertoimet, matalammat palautukset, niukemmat tai kielletyt bonukset. Pelaajalle tarjottu tuote heikkenee. Pelaaja — joka pelaa rahalla ja huomaa varsin nopeasti, mistä saa parhaan vastineen — etsii vaihtoehtoja lisenssimarkkinan ulkopuolelta. Ja Suomessa, kuten Hollannissa, ulkomaisilla sivustoilla pelaamista ei teknisesti estetä.

Suomessa tähän tulee vielä oma lisämausteensa: 1.7.2027 alkaen ilman Suomen lisenssiä pelatut voitot muuttuvat veronalaisiksi. Tarkoitus on tehdä ulkopuolisesta pelaamisesta vähemmän houkuttelevaa. Mutta jos lisensoitu tuote on samaan aikaan kiristetty ohueksi — korkea vero, ei bonuksia, vähän näkyvyyttä — pelaajalle jää yhtälö, jossa kumpikin vaihtoehto on huononnettu. Osa valitsee silti sen valvomattoman. Hakukäyrät kertovat jo nyt, mihin suuntaan se osa kallistuu.

Lopuksi

Hollanti halusi 108 miljoonaa ja sai kaksi. Se halusi pitää pelaamisen valvonnassa, ja sen oma data — niin heikko kuin se onkin — viittaa kanavoinnin laskuun, ei vakauteen. Hakukäyttäytyminen viittaa siihen vielä selvemmin.

Suomi on lähdössä samalle tielle kovemmilla aseilla: jyrkemmällä veronkorotuksella, täydellä bonuskiellolla ja matalammalla kanavointitavoitteella. Lisenssimarkkina voi onnistua vain, jos laillinen tarjonta on pelaajalle aidosti kilpailukykyinen. Jos se kiristetään lähtömetreillä liian ohueksi, lopputulos ei ole arvoitus. Se on jo nähty. Se julkaistiin kesäkuussa, ja se maksoi Hollannille 106 miljoonaa euroa kuviteltua tuottoa.

Toivottavasti joku Helsingissä lukee sen raportin loppuun asti.