Suomi vs. Baltia: Kumpi hallitsee rahapelivalvonnan?

Rahapelimarkkinat elävät parhaillaan historiansa suurinta murrosta Pohjois-Euroopassa. Samalla kun Suomi valmistelee siirtymistä monilisenssijärjestelmään ja pohtii uuden valvontaviraston perustamista, etelänaapurimme tekevät jo kovia ratkaisuja. Viimeisin uutinen maailmalta kertoo, että Latvia on päättänyt yhdistää rahapelivalvontansa suoraan verottajan alaisuuteen.

Tämä ei ole pelkkä hallinnollinen pikkumuutos, vaan strateginen valinta, joka asettaa Suomen suunnitelmat mielenkiintoiseen valoon. Onko Baltiassa ymmärretty jotain, mitä meillä ei vielä uskalleta myöntää ääneen?

Latvia seuraa Viron jalanjälkiä – Verokarhu ottaa ohjat

Latvian hallitus on linjannut, että maan nykyinen rahapelien ja arpajaisten valvontaviranomainen (IAUI) sulautetaan osaksi maan verohallintoa (VID). Uudistuksen on tarkoitus astua voimaan vuoden 2026 alkuun mennessä. Jos tämä kuulostaa tutulta, se johtuu siitä, että Viro on tehnyt näin jo pitkään.

Virossa rahapelisääntelystä vastaa maksu- ja tullivirasto EMTA. Malli on osoittautunut äärimmäisen tehokkaaksi. Kun valvonnan ytimessä on veroviranomainen, valvonta keskittyy siihen, mikä digitaalisessa rahapelaamisessa on helpointa jäljittää: rahavirtoihin.

”Miksi rakentaa uutta ja kallista virastoa, jos verottajalla on jo valmiiksi parhaat työkalut seurata eurojen liikkeitä ja ehkäistä rahanpesua?”

Tämä on se kysymys, jonka Latvia esitti ja johon se vastasi ”kyllä”. Yhdistämällä resurssit verottajan kanssa Latvia tavoittelee säästöjä, parempaa tiedonkulkua ja tiukempaa otetta harmaasta taloudesta. Samalla yhtiöiden lisenssiprosessit ja verotus hoituvat saman katon alla – nopeasti ja digitaalisesti.

Suomen malli: Lupa- ja valvontavirasto ”Luva” nousee näyttämölle

Mitä meillä Suomessa sitten tapahtuu? Meillä suunta on toinen. Suomi on purkamassa Veikkauksen monopolia ja siirtymässä monilisenssimalliin näillä näkymin vuonna 2026–2027. Valvontavastuuta ei kuitenkaan ole tarkoitus antaa Verohallinnolle.

Tällä hetkellä pelejä valvoo Poliisihallituksen arpajaishallinto, mutta jatkossa tehtävä siirtyy uudelle, laajalle Lupa- ja valvontavirastolle (Luva). Suomi haluaa pitää sääntelyn ”sosiaalisena ja turvallisuuteen perustuvana” poliittisena valintana. Pelko on, että jos verottaja valvoisi pelejä, valtion ainoa tavoite olisi maksimoida tulot pelaajien suojelun kustannuksella.

Mutta onko tämä pelko perusteltu, vai onko se vain tapa ylläpitää raskasta hallintokoneistoa? Me Rehtipeli.comissa uskomme avoimuuteen, ja siksi on syytä kysyä: tuleeko uusi ”Luva” olemaan kankea byrokraatti verrattuna Baltian ketteriin verottajamalleihin?

Miksi tästä pitäisi keskustella avoimesti?

Suomen ja Baltian mallien välillä on perustavanlaatuinen filosofinen ero:

• Viro ja Latvia: Näkevät rahapelaamisen teknisenä ja taloudellisena toimintana, jota on helpoin valvoa numeroiden ja rahansiirtojen kautta.
• Suomi: Näkee rahapelaamisen ensisijaisesti sosiaalisena riskinä, jota on hallittava erityisen viraston ja tiukkojen markkinointirajoitusten avulla.

Suomen mallin suurin haaste on kanavointiaste. Jos teemme sääntelystä ja valvonnasta liian raskasta, kallista ja byrokraattista, nettikasinot ja yhtiöt niiden takana eivät halua hakea Suomen lisenssiä. Jos ne eivät hae lisenssiä, pelaajat pelaavat edelleen sääntelemättömillä markkinoilla – ja silloin haittojen torjunta epäonnistuu täysin.

Viron malli on houkutellut maahan kymmeniä kansainvälisiä yrityksiä juuri siksi, että järjestelmä on selkeä. Verottaja tietää, mitä tekee, ja säännöt ovat samat kaikille. Kun Latvia nyt siirtyy samaan, syntyy Baltiaan vahva rintama, joka saattaa näyttää sijoittajien ja yritysten silmissä huomattavasti houkuttelevammalta kuin Suomen ”erityisratkaisu”.

Spekulaatiota tulevasta: Voittaja selviää tulevaisuudessa

Voimme jo nyt spekuloida, mitä tapahtuu, kun nämä kaksi eri koulukuntaa kohtaavat. Jos Latvia onnistuu tehostamaan valvontaansa ja nostamaan verokertymäänsä ilman, että pelihaitat räjähtävät käsiin, Suomessa joudutaan vastaamaan kiperiin kysymyksiin.

Olisiko meilläkin pitänyt uskaltaa antaa Verohallinnolle suurempaa roolia? Verottajalla on jo olemassa olevat rajapinnat pankkeihin ja maksunvälittäjiin. Uusi virasto joutuu rakentamaan nämä tekniset ratkaisut ja osaamisen lähes tyhjästä. Onko vaarana, että veronmaksajien rahoja palaa hallinnon rakentamiseen, kun ne voisivat mennä suoraan haittojen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon?

Rehtipeli.comin näkemys on selvä: järjestelmän täytyy olla rehti sekä pelaajalle että yhteiskunnalle. Se tarkoittaa tehokkuutta, läpinäkyvyyttä ja ennen kaikkea sitä, että valvonta oikeasti toimii. Seuraamme tarkasti, miten Latvian ”verokokeilu” etenee – ehkä siellä on tarjolla oppitunti, jota Suomessa ei ole vielä haluttu kuunnella.

Mitä mieltä sinä olet? Pitäisikö pelivalvonnan olla poliisin, verottajan vai kokonaan uuden viraston heiniä?